Vertaistuen voima vapauttaa - Tarinoita ja elämää rintasyövän kanssa
19
post-template-default,single,single-post,postid-19,single-format-standard,ajax_updown_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1300,qode-theme-ver-9.2,wpb-js-composer js-comp-ver-4.11.2.1,vc_responsive

Vertaistuen voima vapauttaa

”Lääkärin sanat ovat jääneet kaikumaan korviini, niitä en unohda koskaan”, kuvailee Sirpa Ikävalko tilannetta, jolloin hän sai kuulla nuo elämän suuntaa jälleen muuttaneet sanat.

Rintasyöpä oli uusinut ja ehtinyt salakavalasti levittää etäpesäkkeitä jo keuhkoihin asti.

”Aikaa oli kulunut vain kaksi vuotta siitä, kun minulle toivotettiin hyvää loppuelämää syöpätautien klinikalta lähtiessäni. Tuolloin ajattelin, että pääsinpähän siitä kuokkavieraasta. Mutta syövästä tulikin kumppani ja minusta kroonikko.”

Peruspositiivinen Sirpa puki tahdon viitan ylleen, olihan hänelle kerrottu, että tautia ei enää voida parantaa. Hoitaa sitä kuitenkin voitiin. Hän ei kokenut vihaa tai katkeruutta, vaikka syövän leviäminen olikin hänelle sokki. Jälleen heräsi huoli puolison ja lasten pärjäämisestä.

”Henkisesti tämä on ollut vaikeampaa kuin ensimmäisellä kerralla. Tauti on koko ajan läsnä, eikä nyt ole enää samanlaisia tavoitteita paranemisesta, jotka antaisivat toivoa. En voi parantaa itseäni olemalla reipas, mutta miksi jäisin rypemään ja katkeroitumaan suruun? Elämä jatkuu kroonisesta sairaudesta huolimatta.”

Arjessa jaksamisen keinot

Sirpan elämä rytmittyy tällä hetkellä jatkuvan antiestrogeenihoidon ja puolivuosittaisten kontrollien mukaan. Kun kutsu laboratoriotesteihin ja kuvauksiin tulee, alkavat henkiset piinaviikot ja sairaus pyöriä mielessä. Kontrollien välillä voi hengähtää ja elää normaalia elämää.

Jokaisen on löydettävä omat keinonsa pitää henkistä hyvinvointia yllä. Sirpalla nämä keinot ovat harrastukset, työ ja vertaistuki – näistä kaikista hän saa iloa ja mielihyvää, jotka auttavat unohtamaan sairauden. Liikunnan harrastamisella on hyvinvointiin sekä fyysisiä että psyykkisiä vaikutuksia. Sirpa on iloinen, että on jaksanut käydä töissä. Työ erityisopettajana on sopivan kiireistä, eikä siinä ehdi ajatella omia murheitaan. Työterapiaa parhaimmillaan!

Vertaistuen voimaa ei kuitenkaan voita mikään. Taudin uusiuduttua Sirpa löysi Rintasyöpäyhdistyksen, alkoi vaihtaa ajatuksia kroonikkojen keskustelupalstalla ja lähti mukaan kuukausittaisiin vertaisten tapaamisiin.

”Tämä on minulle todellinen henkireikä. Uskoni vertaistuen voimaan on niin vahva, että kouluttauduin vertaistukiryhmän vetäjäksi.  Se, että voin olla muille apuna, antaa itsellenikin uskoa ja voimaa. Huumori on tapaamistemme kantava voima, jota vain toinen kroonikko ymmärtää.”

Hyvinvointihoidot

Henkistä hyvinvointia voi tukea myös lääkehoidolla. Mielialalääkkeitä voi kysyä hoitavalta lääkäriltä, jos tuntuu siltä, että omat henkiset voimavarat ovat vähissä. Unilääkkeillä voi helpottaa unettomuutta, sillä päivällä jaksaa paremmin hyvin nukutun yön jälkeen. Sirpa ei ole joutunut turvautumaan mieliala- tai unilääkkeisiin. Hän ei ole kokenut niihin tarvetta ainakaan vielä, sillä hän ei halua elimistönsä joutuvan käsittelemään yhtään enempää lääkkeitä kuin mitä itse taudin hoitamiseksi on välttämätöntä. ”Vertaistukiryhmän vetäjänä ymmärrän kyllä hyvin, että kanssasiskoilla voi olla tarvetta mielialan kohottamiseen lääkkeiden keinoin, ja moni onkin saanut niistä apua”.

Toiset ovat saaneet apua sairauden käsittelyyn keskustelemalla henkisen hyvinvoinnin ammattilaisen kanssa. Tämä on hyvä keino, jos vertaistukiryhmää ei ole lähellä tai ei halua kuormittaa läheisiään jatkuvasti.

”Ihan kaikkea ei puolisolle tai lapsilleen voi eikä haluakaan kertoa, siksi on ihana päästä tuulettamaan ajatuksiaan muualla.”

Uskalla elää!

Kroonisesta sairaudesta huolimatta olisi hyvä yrittää elää niin tavallista arkea kuin mahdollista, jotta sairaus ei vie henkistä selkävoittoa. Sirpa kehottaa elämään tässä ja nyt, sillä eilistä ei voi elää uudestaan eikä huomista etukäteen. Sairauden vastapainoksi voi aloittaa uuden harrastuksen, joka antaa elämälle uutta sisältöä, pitää mielen virkeänä ja puhdistaa sen ikävistä ajatuksista. Yhdelle kirjoittaminen, toiselle valokuvaaminen ja kolmannelle maalaaminen on parasta arjen taideterapiaa. Tärkeintä ei ole tuotos vaan prosessi, se, että jollain tavalla purkaa ajatuksiaan ja tunteitaan johonkin muotoon.

Myös maiseman vaihto voi tehdä hyvää. Viikonloppureissu pois arkiympyröistä voi piristää pitkäksi aikaa, eikä sitä kannata jättää tekemättä sairauteen vedoten.

”Tee suunnitelmia ja toteuta unelmia, fyysisten voimavarojen puitteissa toki”, Sirpa vinkkaa.

Muutos

”Aiemmin olin sitku-ihminen: sitten kun lapset ovat isoja, sitten kun olen eläkkeellä, niin toteutan unelmiani. Sairauden myötä minusta on kehittynyt tässä ja nyt -tyyppi, ja olen terveellä tavalla itsekkäämpi. Otan enemmän aikaa itselleni ja harrastuksilleni, sillä olen huomannut, että harrastukset ovat minulle hyväksi. En enää koe huonoa omaatuntoa siitä, että ajattelen itseäni. Töissäkin otan vähän iisimmin, sillä en halua uuvuttaa itseäni turhaan.

”Lehdistä olen joskus lukenut selviytymistarinoita, joissa kerrotaan, että ’syöpä on parasta, mitä minulle on tapahtunut’ tai ’syöpä on jalostanut minua ihmisenä.’ Tämä ei päde minuun, antaisin sairauteni mielelläni pois. Toivon, että ihmiset tekisivät muutoksia elämässään ja toteuttaisivat unelmiaan, ilman että heidän tarvitsee ensin kohdata vakava sairaus. Jos sairastumisestani jotain positiivista pitää löytää, niin se on lukuisiin ihaniin vertaissiskoihin tutustuminen. Ilman rintasyöpää olisin tuskin kohdannut heistä montaakaan!”

 

”Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen riittävä.”

Sirpa Ikävalko

 

 

 

Muut tarinat

 

  • ”Levinneen rintasyövän diagnoosi joulun aatonaattona 2009 oli melkoinen sokki. Kirjoitin työkavereilleni kirjeen ja jätin sen työpaikalle. Siivosin kaikki tavarani pois. Vasta keväällä oli voimia palata työpaikalle ja kohdata ihmiset. Työkaverit eivät unohtaneet minua. Sain tekstiviestejä, kortteja ...